Don't forget to play / Ettehän unohda leikkiä

Don't forget to play / Ettehän unohda leikkiä










I have always found Alvar Aalto's architecture relaxed and approachable. I grew up in Jyväskylä, a small town in Central Finland. The town has dozens of buildings designed by Aalto, ranging from early works to final creations. From a child's perspective, the town was built in human scale. Finnish nature with its forests and lakes was present everywhere. Thanks to Aalto's influence, the town's built environment connected to nature especially in the garden suburb of Viitaniemi where Aalto had given advice on town planning. As kids, we used to dive into the fountain next to the Aalto's high-rise building Viitatorni on hot summer days. I also remember the strange bronze door handles in Aalto's buildings, resembling twisty tree branches. Once the architect himself popped in to see the results of his work while we were having a sports lesson in the town indoor swimming pool. But as a teenager, I found the yearly visits to the local Alvar Aalto Museum boring: why on earth did we have to go there all the time.


Alvar Aallon arkkitehtuuri on minulle aina edustanut rentoutta ja helposti lähestyttävyyttä. Kasvoin Jyväskylässä, pikkukaupungissa keskellä Suomea. Kaupungissa on kymmenittäin Aallon suunnittelemia rakennuksia, hänen ensitöistä aina loppuvaiheen tuotantoon asti. Lapsen näkökulmasta kaupunki oli rakennettu inhimillistä mittakaavaa noudattaen, jossa suomalainen luonto metsineen ja järvineen oli läsnä kaikkialla. Kaupungin rakennettu ympäristö sitoi yhteyttä luontoon etenkin puutarhakaupunki Viitaniemessä jonka kaavoituksen ohjeistamiseen Aalto oli osallistunut. Arkkitehdin suunnitteleman Viitatornin viereinen suihkulähde toimi lapsena meidän pulahduspaikkana kesähelteellä. Ihmettelimme arkkitehdin suunnittelemien talojen kummallisia pronssisia ovenkahvoja jotka muistuttivat puiden jännittäviä kiemuraisia oksia.  Saattoipa arkkitehti itsekin ilmaantua katsomaan töidensä jälkeä kaupugin uimahalliin ollessamme siellä koulun liikuntatunnilla. Teini-iässä alkoivat jokavuotiset museokäynnit kaupungin Alvar Aalto-museossa jo tympiä, miksi ihmeessä siellä aina piti käydä?




When I was studying art and design I started to understand what a remarkable man Aalto was. Years later when I was an adult I had the possibility to visit the Muuratsalo Experimental House by the lake Päijänne. I think that only there one may understand that Aalto was able to play all his life. The MuuratsaloExperimental House, finished in 1952, was built as Aalto's summer house and atelier but also as an experimental natural environment that would give impulses to the architect's creative work.


Taideteollisen alan opiskeluvuosinani aloin ymmärtää, että aikamoisesta suurmiehestä on ollut kyse.  Vuosia myöhemmin, vasta aikuisena olen päässyt tutustumaan Aallon Muuratsalon koetaloon Päijänteen rannalla.  Mielestäni siellä saattaa vasta ymmärtää, että Aalto osasi leikkiä varmasti koko elämänsä ajan. Vuonna 1952 valmistunut Muuratsalon koetalo rakennettiin paitsi Aallon kesäasunnoksi ja ateljeeksi, myös eräänlaiseksi luonnonläheiseksi kokeiluympäristöksi joka voisi antaa impulsseja arkkitehdin suunnittelutyöhön.




Topography was a starting point for Aalto's architecture. His Muuratsalo summer house is protected by a rock and the atrium courtyard opens to the Lake Päijänne. You approach the house walking on a forest path and, arrived to the smoke sauna, continue towards the main building's white plastered brick wall where wild-growing climbing plants reach for the nearby trees. As the name suggests, the Experimental House is full of playful details that a straitlaced person could not have designed. The various buildings are situated on the plot dynamically, exploring shapes and proportions.  The courtyard tile experiments aimed to test the use of tiles as to the aesthetic durability aspect.Why does the master bedroom have a small wooden shutter that opens so playfully to the courtyard? I wonder if the open fireplace on the courtyard ever really worked. And the boat called ’’Nemo propheta in patria’’ that brought to the house before the road was built probably never really was seaworthy.


Maan muodot olivat Aallolle suunnittelun lähtökohta. Muuratsalon kesäasunto sijoittuu sopivasti kallion kainaloon talon atriumpihan avautuessa Päijänteelle. Rakennusta lähestytään kävellen metsäpolkua pitkin, savusaunan vierestä jatketaan matkaa edelleen kohti  päärakennuksen valkoiseksi rapattua tiiliseinää, jossa villiintyneet köynnökset  kasvavat jo lähipuita kurottaen. Koetalo on nimensä mukaan täynnä leikkimielisiä yksityiskohtia joita tiukkapipo ei olisi voinut suunnitella. Kesäasunnon eri rakennukset on sijoiteltu tontille eloisasti muotoja ja mittasuhteita  tutkien. Talon sisäpihalla olevilla tiilikokeiluilla on testattu tiilen käyttöä esteettisen kestävyyden kannalta. Miksiköhän isännän makuuhuoneen puinen ikkunaluukku avautuu noin kujeilevasti talon sisäpihalle? Onkohan atriumpihan nuotiopaikkakaan koskaan oikein toiminut?  Ja vene ’’Nemo propheta in patria’’ jolla koetalolle päästiin ennen tien rakentamista,  ei sekään tainnut olla merikelpoinen.




Aalto spent summer in the Muuratsalo summer residence, relaxed and met his friends surrounded by nature. Today the Experimental House is a museum that you can visit during the guided tours organized in summer. Nowadays I try to visit the Aalto Museum and  Experimental House in Jyväskylä every summer. Every time I find new perspectives on Aalto's work but also on Alvar Aalto as a person. Above all, I have got to know an easy-going architect that reminds us that nature is our livelong playground.


The most of Finns have their opinion or view about Alvar Aalto, this story is mine.  Director-script writer Virpi Suutari has edited a documentary film about Alvar and Aino Aalto and its premiere will be this Autumn.  Check out the new trailer of the AALTO documentary here.


Aalto vietti kesiään Muuratsalon kesäasunnossa, rentoutui ja tapasi ystäviään luonnon helmassa. Nykyisin koetalo on museona ja sinne pääsee opastettujen kierrosten aikana kesäisin. Pyrin käymään joka kesä Jyväskylässä sekä Aalto-museossa että koetalossa. Löydän joka kerta uusia näkökulmia paitsi Aallon työhön, mutta myös Alvar Aaltoon ihmisenä. Ennen kaikkea olen päässyt tutustumaan rentoon arkkitehtiin joka muistuttaa siitä, että luonto on ihmisen elinikäinen leikkikenttä.


Lähes jokaisella suomalaisella on mielipide tai näkemys Alvar Aallosta, tämä oli minun tarinani. Ohjaaja-käsikirjoittaja Virpi Suutarin dokumentti Alvar ja Elissa Aallosta saa ensi-iltansa tänä syksynä. Käy katsomassa dokumentin traileri tästä linkistä.




Share

Related post (3)

Nordic wabi-sabi at Raw/Raaka -exhibition during Helsinki Design Week
25 September

Nordic wabi-sabi at Raw/Raaka -exhibition during Helsinki Design Week

During Helsinki Design Week RAW/RAAKA -exhibition (5-8th September, 18) presented  the most authentic, imperfect and incomp..

Read more
At home in nature, nature at home -Bonden home textiles meets Finnish nature at Haltia Nature Centre's exhibition
14 February

At home in nature, nature at home -Bonden home textiles meets Finnish nature at Haltia Nature Centre's exhibition

The story of the Bonden home textiles, made of Finnish lamb wool, was on show at the Haltia Nature Centre's winter exhibition fr..

Read more